Havaitseminen

Olin eilen lenkillä, ja kuuntelin äänikirjaa läsnäolosta ja keskittymisestä. Siinä kerrottiin vinkki, miten kannattaa tarkkailla ajoittain omaa rytmiä, kiirettä ja pysähtyä nauttimaan maisemista. Nauttimaan luonnosta kaikin aistein. Antaa aivoille palautumishetki! Sehän on itsellekin tuttua, meditaatiokävelyä. Välillä se vaan unohtuu, kun automaattiohjaus iskee päälle. Mutta kun sitä muistaa tehdä, se rauhoittaa mieltä ja lisää omaa hyvinvointia.

Kun hiljensin vauhtiani, näin saman tien kadulla upean etanan. Pysähdyin ja ihailin sitä. Otin kuvan. Samalla tämä kuva painui omille verkkokalvoille muistutukseksi, ettei aina nopeus ole valttia. Perille pääsee monella tapaa ja on hyvä muistaa, mikä palvelee missäkin tilanteessa itseä parhaiten. Ajattelin, ettei etana ollut siinä kadulla edessäni edes sattumalta.

Töissä tunnistan samaa ilmiötä. Tavoitteisiin voi päästä eri tavalla, jopa eri rytmillä. Välillä hötkyilyn sijaan olisi viisaampaa käydä hakemassa kuppi teetä, ja sitten jatkaa. Tämä toimii erityisesti, kun olemme hieman jumissa ratkaisemassa haastavaa casea. On tärkeää pysähtyä ja tunnistaa, mikä palvelee siinä kohtaa parhaiten. Tänään ajattelin tietoisesti harjoittaa läsnäolevaa etana-päivää. Tehokkaasti, mutta tutkien ja pysähtyen 🐌 .