Ikä ja työn tekeminen
Itse tapaan työssäni hyvin eri ikäisiä ihmisiä, nuoria, keski-ikäisiä, mutta myös eläkeikää lähellä olevia ammattilaisia. Havaintoni viime vuosilta heistä on se, että yhä useampi kokee työn edelleen merkityksellisenä, fyysinen kunto on hyvä ja halu jatkaa työelämässä vahvistuu. Oli ilo lukea 11.6.2025 Helsingin Sanomissa Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajien järjestön (KT) selvityksestä, jossa noin kolmasosa 60-70 -vuotiaista on jatkanut, tai aikoo jatkaa työntekoa eläkkeellä. Mielenkiintoista olisi tietää, millainen luku on yksityisellä puolella. Eläketurvakeskuksen sivuilla on vuoden 2023 tilastoja, ja siellä todetaan, että työskentely eläkkeen rinnalla on tasaisesti kasvanut vuodesta 2007 alkaen. Heidän nettisivuilta poimittua: "Ensisijainen kannustin työntekoon eläkkeellä ei näyttäisi olevan ole lisätulon hankkiminen. Ansiotaso ja työn tilapäinen luonne samoin kuin aiheesta tehdyt tutkimukset tukevat tätä päätelmää. Lisäksi työtä tekevien eläkeläisten vanhuuseläkkeet ovat keskimäärin suurempia kuin muiden samanikäisten vanhuuseläkkeet."
Syitä työn jatkamiseen on monia, kuten Hesarinkin artikkelissa todetaan. Taloudelliset syyt ajavat varmasti monet pidentämään työvuosia, mutta kyllä näin on, että eläköityessä sosiaalinen verkosto kaventuu. Tutkimuksissa mm. Waldinger R. & Schultz M. (2023) toteavat, että eläköityessä voi olla haastavaa löytää uusia merkityksen lähteitä elämään, jos ei keksi uusia korvaavia asioita tilalle. Sosiaalisella elämällä on useiden tutkimusten mukaan yhteys onnellisuuteen, ja siksi on tärkeää löytää uudet korvaavat verkostot.
Itselläni on joitain kokemuksia uravalmennuksista, jossa olisi ollut jo oikeus eläkkeeseen, mutta halu jatkaa töissä on ollut suuri, ja pari henkilöä onkin vielä päätynyt työsuhteeseen senkin jälkeen. Muistan aina kommentin yhdeltä kaverilta, joka piti työstään, ei halunnut luopua siitä, ja mietti sitä, että mitä hän sitten eläkkeellä tekisi, kun kaikki asiakassuhteet jäävät. Täytyy toki muistaa, että kaikille työnjatkaminen ei ole kuitenkaan houkuttelevaa.
Työnantajien suhtautuminen tähän on nähdäkseni aika kaksipiippuista. Osa arvostaa sitoutunutta, kokenutta ja motivoitunutta henkilöstöä, johon voi luottaa. He voivat myös jatkaa ja siirtää osaamistaan, erityisesti hiljaista tietoa, jota organisaatioissa on todella paljon. Siitä puhutaan mielestäni edelleen liian vähän. Nyt kun muutosneuvotteluissa usein irtisanotaan juuri kokeneita ihmisiä, tietotaitoa menetetään todella paljon. Kuitenkin työyhteisö tarvitsee myös nuoria, ja siksi tervein työyhteisö onkin mahdollisimman monimuotoinen.
Kun puhumme identiteetistä, monilla siihen liittyy vahvasti työ. Kun se katoaa, identiteetti myös saattaa särkyä.
Kun eläkeläisten työosuus työmarkkinoilla kasvaa, se toki saattaa vaikuttaa markkinoihin. Se voisi lisätä julkisen talouden tuloja (Suomen Ekonomit), sillä korkeasti koulutetut jatkavat työuraa useammin kuin alhaisesti koulutetut.
Euroopan laajuisesti Suomessa vanhuuseläkkeen jälkeen työskentely sijoittuu aika keskiarvolle, mutta esimerkiksi Virossa ja Latviassa luvut ovat huomattavasti korkeampia. Ruotsissa puolestaan 65-74 -vuotiaiden työllisyysaste on kaksinkertaistunut kahdessakymmenessä vuodessa. Ruotsissa on yleistynyt käsite "jobbonär", joka tarkoittaa eläkeläistä, joka yhdistää työnteon ja eläkkeen saamisen. Tuoreen tutkimuksen mukaan noin kolmasosa 60 vuotta täyttäneistä ruotsalaisista on joko "jobbonär" tai aikoo tulla sellaiseksi. Työnteon syyt vaihtelevat, mutta monet kokevat sen tärkeäksi osaksi elämäänsä, eivätkä pelkästään taloudellisista syistä .
Onneksi meillä on valinnan vapaus, ja työelämä tarvitsee kaiken ikäisiä tekijöitä. Silti uskallan väittää, että eläkkeen sijaan moni valitsee vielä työn, ainakin osa-aikatyön. Millaista visiota me haluamme nähdä tulevaisuudessa, kun työelämässä ikääntyneet, aikuiset keski-ikäiset ja nuoret työskentelevät sovussa yhteistyössä jakaen osaamista, ideoita ja yhteistyössä tekevät työtä myös sydämellään ja haluavat työnantajan menestyvän, joka vaikuttaa omaan tyytyväisyyteen. Voisiko tämän hetken negatiivinen työelämäpuhe muuttua positiivisemmaksi?