Palautuminen

Palautuminen on varmasti meille monille kestoaihe, joka puhututtaa. Kollegani, Jaana, kirjoitti kivan kirjotuksen tässä taannoin lomien jälkeen LinkedIniin ja haastoi myös muut pohtimaan asiaa eri näkökulmista. Haasteen vastaanottaminen henkisesti tapahtui heti, mutta konkreettisesti työt veivät ja ajatusten ylös kirjoittaminen jäi. Otin siis koppia. Nyt voisi olla hetki aikaa pallotella asiaa. Mitään uutta ei varmasti enää aiheesta löydy, mutta toivottavasti löytyy aina uusia näkökulmia, tai pelkästään se, että muistuttaa itselleen sanan palautuminen. Aikanaan kun olin kuormittunut, ja tein itselleni Firstbeat mittauksen, tulokset osoittivat, että "tartteis tehdä jotain". Sen jälkeen olen oppinut kiinnittämään enemmän huomiota palautumiseen, vaikka voin myöntää, että ajoittain putoan omaan kuoppaani. Siinä kohtaa auttaa se, miten puhun itselleni - ruoskinko vai näenkö asioiden positiivisen puolen. Olenhan ihminen, en robotti.

Ei ole varmasti yhtä palautumiskeinoa, mikä toimii parhaiten kenellekin. Jaana mainitsikin omassa postauksessaan:

• selkeät tavoitteet
• työpäivän pituus
• innostava työyhteisö
• merkityksellinen työ
• mielekkäät harrastukset
• ylipäätään päivän rytmittäminen siten, että jää aikaa perheelle ja ystäville. Se tuo mukanaan hyvän olon tunnetta, ripauksen toivottavasti huumoriakin.

Vähän lisää vinkkejä minulta:

RAJAAMINEN

Rehellisyyden nimissä, usein kohtaan tilanteita, joissa on rajaamisen vaikeutta. Se pieni lyhyt sana "ei" pyörii kurkussa, eikä meinaa tulla sieltä ulos. Siihen on varmasti monta syytä. Kiltteys, auttamisen halu, mutta myös mielenkiinto. Itse ainakin törmään ajoittain siihen, että olisi kiva tehdä kaikkea uutta ja kivaa, ja realiteetit meinaavat jäädä innostuksen alle. Siksi on hyvä harjoitella työnrajaamista, ja pysähtyä aidosti miettimään omia resursseja. Minkä kustannuksella otan uusia tehtäviä tai opintoja, ja tukeeko se omaa hyvinvointia ja palautumista.

UUDEN OPPIMINEN

Itselläni palautumista kuitenkin edistää uudet asiat, ja uuden oppiminen. Se lisää merkityksellisyyden tunnetta, innostun ja koen onnellisuuden kasvua, kun saan sopivalla tavalla haastaa itseäni. MUTTA. Se lähtee itsestä, ei muiden käskystä.

LIIKUNTA, LUONTO

Itse kävin eilen lenkillä ihanan lenkkikaverini kanssa metsäkävelyllä, ja voimaannuin siinä erinomaisesti. Se tarjoili monia asioita, sosiaalisuutta, eri näkökulmia asioihin, tarinoita elämästä, fyysistä tekemistä, luonnon kauneutta (metsässä voi hyödyntää niin monia aisteja). Se edistää kehon ja mielen yhteen nivoutumista.

PYSÄHTYMINEN ja UNI

Itsemyötätunnon harjoittaminen tai meditaatio/mindfulnessharjoitteet. On tärkeää muistaa, miten tietotyössä kuormitamme aivoja, ja siksi erilaiset pysähtymisen harjoitteet tukevat palautumista. Ei pidä unohtaa luovaa tekemistä ja heittäytymistä, hulluttelua ja vaikka väreillä roiskimista ilman suorittamista. Yksi asia ehkä kuitenkin on näiden kaikkien palautumisen pisteenä i:n päällä - UNI. Jos emme nuku riittävästi, sen vaikutukset näkyvät väsymyksen lisäksi mielen tasolla. Kun voimme hyvin, unta ei myöskään tarvitse pelätä. Itselläni rutiini auttaa tässä, pidän viikonloppuisin myös aika samaa rytmiä, ja se toimii.

Tämä ei missään nimessä ollut tarkoitus olla kaiken kattava lista, enemmänkin muistutus siitä, että pysähtyy miettimään, mikä toimii minulla ja miten edistän omaa hyvinvointiani. Helposti ulkoistamme asioita, mutta herättelen ottamaan itse vastuuta omasta palautumisesta, vaikka se voi vaatia hieman itsekkyyttä.

Kuva on jonkin vuoden takaa luovalta taidekurssilta, joka varmisti palautumisen täysin, kun uskalsi heittäytyä ihan villiksi ja lapselliseksi, vähän lähti lapasesta