Työn ilo vai ilottumuus?
Tunnistatko joskus tunteen, että töihin lähtö ei tapahdukaan enää tanssien ja ilakoiden? Syynä voi olla monia asioita, mutta saatat huomata, että olet tyytymätön, ehkä jopa leipääntynyt työhösi, ja kaipaat jotain uutta suuntaa elämään. Mutta se tuntuu niin haastavalta. Työmarkkinatkin ovat nyt haastavat. On säännöllinen palkka, kivat työkaverit, hyvä työmatka, työnantajan luottamus itseen, mutta silti joku mättää.

MERKITYKSELLISYYS
Paljon puhutaan merkityksellisyydestä ja sitä kannattaa pohtia, teetkö sinun määritelmäsi mukaan riittävän merkityksellistä työtä? Vastaako yrityksen ja toiminnan arvot omiasi, ja voit seistä niiden takana? Vai onko yksinkertaisesti tehtävät tulleet jo liian tutuiksi, jopa helpoiksi ja on kaipuu luonnolliselle muutokselle, työuralla etenemiselle.
Tyytymättömyyden tunnistaa useimmiten tyytymättömyytenä, joka on kuin märkä saippua. Siitä ei oikein saa kiinni. Aamulla ei huvita lähteä töihin, väsyttää vaikka takana olisi hyväkin yöuni. Keskittymiskyky heikentyy, ja jopa virheiden määrä saattaa kasvaa. Huomaat olevasi kärsimätön, etkä jaksa olla yhtä innostunut työyhteisön yhteisissä jutuissa. Sellainen epämääräinen tyytymättömyyden möykky.
Kysäisin tekoälyltä, mistä syntyy työnilo, ja sain alla olevia vastauksia, jotka luovat työniloa:
Merkityksellisyys – Kokemus siitä, että oma työ on tärkeää ja sillä on vaikutusta, tuo syvää tyydytystä. Ihminen haluaa tuntea, että hänen panoksellaan on väliä.
-
Autonomia ja vaikutusmahdollisuudet – Vapaus vaikuttaa omaan työhön, tehdä päätöksiä ja kehittää toimintatapoja lisäävät motivaatiota.
-
Osaamisen käyttö ja kehittyminen – Kun työssä saa käyttää omia vahvuuksiaan ja oppia uutta, syntyy virtaa ja innostusta.
-
Hyvät ihmissuhteet – Työnilo kasvaa vahvasti siitä, että kokee kuuluvansa porukkaan, saa tukea ja voi jakaa niin ilot kuin haasteet.
-
Palaute ja arvostus – Kiitos hyvin tehdystä työstä, kannustus tai edes huomiointi voivat lisätä merkittävästi työniloa.
-
Tasapaino – Kun työ ja muu elämä ovat tasapainossa eikä työn kuormitus vie kaikkea energiaa, työ tuntuu mielekkäämmältä.
-
Sopiva haaste – Työ, joka on sopivan haastavaa (ei liian helppoa eikä liian vaikeaa), vie mukanaan ja tuo onnistumisen tunnetta.
KANNATTAAKO ASIAN ÄÄRELLE PYSÄHTYÄ?
Minä vastaisin, että kannattaa. Jos asian jättää käsittelemättä, se saattaa johtaa entistä pahempaan olotilaan.
Asiaa voi lähteä työstämään itse erilaisilla menetelmillä, kirjoittaen, maalaten, puhuen tuttujen kanssa, tutkimalla vaihtoehtoja. Mindmapping ja eri vaihtoehtojen pallottelu saattaa kirkastaa ajatuksia, ja tuoda vaihtoehdot todelliseksi. Useimmiten kuitenkin ulkopuolinen voi auttaa tunnistamaan, mistä kenkä puristaa. Puhumisen voima kun on valtava. Ulkopuolinen ei ole mikään taikuri, joka sormia napsauttamalla ratkaisee asian, mutta hän voi auttaa tunnistamaan asiat, jotka kuormittavat. Hän voi myös auttaa näkemään mahdollisuuksia, jotka itselle eivät tule mieleen. Tai pallottelemaan sitä, koska on oikea aika lähteä miettimään uusia uria. Kysynkin, onko sellaista täysin oikeaa hetkeä olemassakaan?